Yritys

Yritys

Kettumaan Saaristohuvilat tarjoavat edustavat tilat yritysasiakkaille kokousten ja tapahtumien järjestämiseen. Olemme toimineet vuodesta 2006 lähtien.

 

Kettumaan historiaa

Aikoinaan Velkualaiset puhuivat Kettumaasta lyhyesti Kettuna. Kettumaan tila mainitaan jo vuoden 1540 maakirjoissa.

Alla olevassa tekstissä on Lauri Valtosen muisteloita Kettumaan historiasta ja sen asukkaista. Lauri on Kettumaan entisten tilanpitäjien Johan Henrik Kettumaan (Ketun Hessu) ja Sofia Victoria Kettumaan lapsenlapsi. Johan Henrikille ja Sofia Victorialle syntyi aikoinaan viisi lasta, joista Martta on Lauri Valtosen äiti.

Kettumaan viimeisenä emäntänä touhusi Johan Henrikin ja Sofia Victorian tytär Eeva. Hän oli sekä isäntä että emäntä talossa, eikä mennyt koskaan naimisiin.  Eevan kuoleman jälkeen Kettumaa jäi Pursimoiden ja Valtosten omistukseen ja Kettumaa jaettiin. Ihan ensimmäinen kesämökkitontti Kettumaasta lohkaistiin jo 60-luvulla, kun Munninmaan Riitan isä, merimies Vilho Bergelin, halusi ostaa mökkimaata Pääsmaanpäästä.

 

Laurin Muistelmia

Hautausmaan muistomerkki

"Velkuan haustausmaalla oli muistomerkki, jonka teksti herätti ihmetystä niissä, jotka eivät tunteneet velkualaista puhetapaa. Muistomerkissä luki suunnilleen näin: "Täsä lepää kaks ketunpoikka. Levätkää rauhas". Kyse oli Ketun saaressa syntyneistä pojista eli ihmisistä eikä suinkaan eläimistä."

 

Ketun Hessu yski paljon, nauroi persoonallisesti ja otti mielellään kuppia

"Vanhin Kettumaan isäntäpari, josta Velkualla vielä löytyy muistitietoa, ovat "Ketun Hessu" Johan Henrik Kettumaa sekä vaimonsa Sofia Victoria Kettumaa. Ketun Hessu oli pieni laiha mies, joka yski mahdottomasti. Hänen erikoinen naurunsa jäi monien mieleen. Hessu kuoli vuonna 1935.

Ketun Hessu ei ollut mikään oikein työhullu mies. Hän oli vähän sellainen saamaton ja pikkuisen viinaan meneväkin. Kettumaa oli yksinäistila, joten he saivat pitää kaikki nuottakuntien maankalarahat. Kun ei tarvinnut jakaa rahoja kyläkunnan kanssa, oli varaa sitten viinaankin.

Sofia Victoria sen sijaan oli tarmokas talon emäntä ja piti isäntääkin aisoissa"

"Kettumaan luuppi eli matkapurjevene oli erityisen hyvä seilaamaan.  Kun Ketun väki seilasi kovalla kesähelteellä Turkuun kauppatavaraa viemään, Hessulle tuli aina kova vilu. Emännältä oli saatava lämmikettä. Emäntä antoi sitä isännälle sopivasti säännöstellen"

 

Ketun Paskmakki tuli laajalti kuuluisaksi

Kettumaan tila oli kaikkiaan 140 hehtaarin suuruinen. Pääsaari eli Kettumaa oli kooltaan 119 hehtaaria, josta peltoa oli 7 hehtaaria. Kettumaasta löytyi mm. suosittu hiekkaranta ja pähkinäpuita. Kettumaan tilaan kuului myös noin 10 hehtaarin suuruinen Koukkuri-niminen saari, joka sijaitsi Korppoon puolella. Kettumaanlampaat laidunsivat siellä kesäisin.

"Aina kun Kettumaan väki lampaineen ja palvelusväkineen matkusti Koukkuriin, pidettiin pissatauko yhdellä tietyllä pienellä saarella matkan varrella. Saaren nimeksi vakiintui "Ketun Paskmakki". Tuolla nimellä saari tunnettiin jopa iniöläisten ja korppoolaistenkin keskuudessa. Se oli laajalti kuuluisa ja taitaa olla edelleenkin."

 

Kanadan tukkityömailla

Aarni, yksi Johan Henrikin ja Sofia Victorian lapsista lähti 1924 Kanadaan tavoitteenaan äkkirikastuminen.

"Aarni teki töitä Kanadan tukkityömailla muttei tainnut onnistua rikastumisessa. Hän ei koskaan päätynyt naimisiin eikä palannut Suomeen. Lyhyitä kortteja hän lähetteli sukulaisilleen ja sodan aikanaan myös jotakin paketteja. Mutta hänen kuolemansa jälkeen Velkuaan tuli vain viesti, jonka mukaan vainajan omaisuus ja hautauskulut vastasivat toisiaan."

 

Eeva oli topakka ja vieraanvarainen emäntä

"Kettumaan pojista toinen eli Eino hukkui 24-vuotiaana postimatkalla pudottuaan Saiman kanssa jäihin. Saima sentään pelastui. Kun sekä Eino että Aarni olivat poissa, piti Eeva-tyttären palata Kettumaahan työvoimaksi ja taloa pitämään. Hän myös huolehti vanhemmistaan loppuun saakka.

Kettumaan viimeinen emäntä Eeva oli voimakasluonteinen, touhukas nainen. Hän oli sekä isäntä että emäntä talossa, ei mennyt naimisiin. Hän puhui erityisen kaunista murretta.

Kettumaassa kävi paljon kesäveneilijöitä, joista Eeva huolehti hyvin. Hän oli erittäin vieraanvarainen vaikkakin tarkka ihminen. Kettumaa oli tavallaan aikansa suosittu maatilamatkailupaikka.

Eeva vaati että kaikkien Kettumaan vesillä ja mailla kalastavien ja marjastavien piti käydä kysymässä häneltä lupa henkilökohtaisesti. Jokainen pyytäjä sai luvan, mutta luvattomat kalastajat saivat tuntea nahoissaan, kuka aluetta emännöi.

Kerran eräät luvattomat marjastajat olivat eksyneet Kettumaassa ja kysyivät Eevalta, mistä löytäisivät veneensä. Eeva tekeytyi ystävälliseksi ja vei tahallaan luvattomat retkeilijät ihan väärälle puolelle saarta, Lauri muisteli. Vanhoilla päivillään Eeva muutti Naantaliin ja hänen jälkeensä Kettumassa ei ole ollut ympärivuotista asutusta."

 

Pääsmaanpään Feetu

"Kettumaassa vaikutti aikanaan erikoinen torppari Fredrik Lilja eli Pääsmaanpään Feetu. Hän viljeli vuokramailla ja piti erityisen hyvässä kunnossa torppaa ympäröivän aidan. Ketun Hessua tosin vaivasi se, että Feetu siirsi aitaa joka vuosi korjausten yhteydessä ja laajensi näin luvatta omaa tonttiaan. Hessu huomautti asiasta Feetulle, mutta Feetu ei ollut moksiskaan. Totesi ainoastaan, että vaihdetaan sitten maita, jos minulla on mielestäsi liian iso torpan alue."

Kettumaassa tanssittiin myös railakkaita nuottapeijaisia ja järjestettiin laskiaisriehoja ja useita hääjuhlia.